Tenavatähti

Henkilökohtaisia kokemuksia

Tenavatähden ensimmäisenä vuonna 1990 en itse seurannut ohjelmaa itse asiassa ollenkaan. Kuulin ainoastaan vanhempien rouvahenkilöiden hieman paheksuvia juttuja siitä, kuinka pikkulapset laulavat aikuisten lauluja, joiden sisältöä he eivät edes ymmärrä, ja toisaalta myös omaikäisteni "Onks Tiina kotona?" - luritteluja. Toki syksyn mittaan kuulin myös juttua Timo Turusesta, joka kuulemma niin nuorten kuin vanhempienkin kuulijoiden mukaan oli aivan ilmiömäinen musiikillinen lahjakkuus.

Seuraavana vuonna 1991 aloin katsomaan Tenavatähteä aivan ensimmäisestä alkuerästä alkaen, mutta valitettavasti en vielä siinä vaiheessa älynnyt ottaa ohjemaa nauhalle, vaan amatöörimäisesti nauhoitin tavalliselle C-kasetille kasettinauhurilla sellaiset esitykset, joista pidin ensikuulemalta. Ei tullut ollenkaan mieleen, että olisin aivan yhtä hyvin voinut ottaa ohjelman ensin videonauhalle ja vasta sen perusteella koota oman kasettini, tai että voisin ruveta pitämään myöhemmin sellaisesta biisistä, josta en aivan ensikuulemalta pitänyt. Vasta välieriä aloin nauhoittamaan videokasetille.

Edellisenä vuonna olin ollut innostunut Tenavatähdestä ja katsonut nauhalle ottamani ohjelmat moneen kertaan - varsinkin finaalin, joka oli ollut aivan mahtava, mutta vasta vuonna 1992 innostuin oikein tosissaan. Minun oli ihan pakko siitä lähtien saada jokainen ohjelma nauhalle. Kaverinikin olivat innostuneet Tenavatädestä, vaikkeivät ehkä aivan siinä mittakaavassa kuin minä. Leikimme pihalla pihakeinussa Tenavatähteä - yksi leikkijöistä oli Seppo Hovi, joka haastatteli laulukilpailuun osallistuvia kilpailijoita. Mikrofonina sai toimia puukeppi. Välillä roolit titenkin vaihtuivat. Yleensä esitimme Tenavatähdessä tai esim. koulussa kuulemiamme kappaleita, mutta välillä keksimme ihan omiakin biisejämme - joksus jopa samalla hetkellä, kun lauloimme, sillä olihan oikeassakin Tenavatähdessä mittatilaustyönä tehtyjä kappaleita, joita Seppo Hovi muisti aina erikseen mainostaa. Eritoten itse keksimiemme kappaleiden aikana naapurimme avasi muutaman kerran parvekkeensa oven, ja ilmoitti meille:"Eiköhän se laulu saa jo riittää tältä päivältä?". Me häpesimme. Joskus kävimme etukäteen katsomassa, oliko naapurimme auto paikalle eli oliko meillä lupa leikkiä laulukilpailua.... Kaikkein paras paikka leikkiä Tenavatähteä oli kuitenkin kesämökki, jossa sai laulaa sydämensä kyllyydestä kenenkään häiriintymättä, ja jossa kaverini äiti otti kerran jopa esityksiämme videonauhalle.

Vuonna 1993 innostukseni vain kasvoi. Kirjoitin jokaisen laulajan kohdella ylös hänen nimensä, ikänsä, laulamansa laulun, kotipaikan ja hänen saamansa pisteet. Jos Seppo Hovi ei jonkun kohdalla muistanut mainita ikää, kihisin ärtymyksestä. "Nyt mun tilastot meni pilalle!", minä saatoin sanoa. Minussa siis oli annos täsmällistä kirjanpitäjäinsiööriä, vaikkei kukaan sitä ymmärtänytkään... Yksi välierä jäi minulta näkemättä, koska olimme olleet mökillä, jossa ei ollut tv:tä ja koska sillä välin oli sattunut kaupungissa sähkökatkos. Minulla oli pakkomielle nähdä alkuerä, joten soitin MTV3:een ja kysyin olisiko minun mahdollista saada kopio siitä, mutta sitä kautta en kuitenkaan nauhaa saanut. Laitoin lehteen ilmoituksen siitä, oliko joku sattunut nauhoittamaan kyseisen alkuerän, ja sainhan minä lopulta yhden puhelinsoiton ja alkuerän nähtäväkseni pienestä maksusta! Välillä mietimme kaverini kanssa, hakisimmeko mekin Tenavatähteen esiintymään, ja jopa välillä yritimme harjoitella kappaleita, joita olisimme voineet esittää. Emme kuitenkaan koskaan tosiasiassa tehneet demonauhaa. Koska mummoni tiesi, kuinka innostunut minä olin Tenavatähdestä, hän varasi meille liput Tenavatähti 1993 finaaliin Tamperetaloon. Finaali oli ensimmäinen suuri konsertti, jossa minä olin ikinä ollut, ja sikäli se oli todella hieno kokemus, mutta valitettavasti istuimme niin takana, ettemme nähneet laulajia kuitenkaan kuin kaukana olevina hahmoina. Esim. heidän ilmeitään ja lavakarismaansa emme todellakaan voineet havaita suoraan kymmenien metrien päästä, vaan katsoimme lähinnä isoja videoskreenejä. Ilmeet näin vasta seuraavana päivänä katsoessani äitini kotona nauhoittamaa videonauhaa finaalista. Tamperetalossa oli kuitenkin ainakin kertaalleen ollut mukava olla mukana.

Vuosina 1994 ja 1995 olin edelleen innostunut Tenavatähdestä, ja nauhoitin kaikki jaksot videonauhalle. Olin innoissani uusista biiseistä, joita opin ja kirjoitin myös entiseen malliin ylös tietoja laulajista. Enää en kuitenkaan haaveillut pääseväni itse esiintymään, sillä tiesin ikäni olevan jo aivan esiintyjien yläikärajaa ja omia laulajan taitojanikin rupesin ajattelemaan kriittisemmin samoin kuin sitä, etten varmaan olisi sopiva ihminen selaiseen julkisuuteen, jos jostain kumman syystä sattusiin menestymään.

Tenavatähden muuttuessa vuonna 1996 Karuselliksi olin pettynyt, sillä Karusellissa ei ollut enää alkueriä ollenkaan, vaan pelkästään välierät ja loppuerät, joten jokainen kesäviikonloppu ei enää ollutkaan enää niin merkityksellinen kuin ennen oli ollut. Sitä paitsi, vaikka juontaja oli edelleen sama, jotenkin kilpailun luonne oli mielestäni muuttunut. Laulajat eivät mielestäni enää olleet samaa tasoa kuin ennen, eivätkä lavastuksekaan enää olleet samaa luokkaa. Sitä paitsi minä olin alkanut kiinnostua jo muista asioista, ja laulajat olivat järjestään minua itseäni nuorempia - ikärajakin kun oli tippunut 11 vuoteen. Karusellit otin nauhalle, mutta niiden päälle nauhoitin myöhemmin muita ohjelmia. Olen kuitenkin saanut osan Karuselleista takaisin niiltä, jotka olivat sattuneet ne silloin nauhoittamaan ja myös säilyttämään nauhalla. Karuselli oli joka tapuksessa aivan eri juttu kuin Tenavatähti, ja hieman eri sukupolvellekin, nuoremmalle sellaiselle, tarkoitettu.

Kaikkein suurin asia, minkä Tenavatähti-ohjelma minulle luultavasti antoi oli suuri repertuaari suomalaisia ja osin ulkomaisiakin biisejä, joita ikinä ei olisi ehtinyt koulun musiikkitunneilla oppia. Biisien kautta koen oppineeni ihan luonnostaan, eikä vain esim. koulutyyppisten kokeiden perusteella, suomalaista ja länsimaalaista musiikillista sivistystä. Sitä paitsi monet biisit olivat niin hyvin valittuja, että ne saavat vielä myöhemminkin niiden sanoja kuunnellessa esiin ajatuksia. "Älkää antako ystävän anoa sitä, mikä yhteistä on" (Suuria suruja, pieniä pyyntöjä) ja "Olet osanen suuren rattaan niin kuin toisetkin tahtomattaan. Siksi kannustain auta muita eteenpäin" (Anna kaikkien kukkien kukkia) - tyyliset sanoitukset saavat vielä nykyisinkin miettimään elämää, maailmaa ja arvojaan. Sellaisia sanoituksia ei todellakaan nykyisin kauhean usein kuule, kun laittaa radion päälle. Ja vielä nykysinkin, jos olen vaikkapa huonolla tuulella tai allapäin, saatan joskus laittaa jonkun vanhan Tenavatähti- nauhan pyörimään ja tulen heti paremmalle tuulelle!

Takaisin pääsivulle